Divan elämää

Diva on kasvanut hirmuisesti!

Jännitin alussa kovasti kuinka Diva alkaa pärjäämään yksikseen kotona, varsinkin jos olen yö-vuorossa. Mutta neiti on pärjännyt loistavasti. Eroahdistusta ei ole ilmennyt yhtään. Likka jää kiltisti kotiin ilman itkuja ja kotiin tullessa on hiljaista ja likka nousee unisena koristaan moikkaamaan. Ollaan siis jääty kuuntelemaan ovelle lähtiessä ja kuunneltu tullessa. Eikä naapuritkaan ole tunnustanut että kuuluisi itkuja meidän poissa ollessa. Hienoa!

Ekat seisonta treenit oli kun otettiin 9 viikkos posetus kuvia. Niissä on paljon harjoiteltavaa. Kana toimi herkkuna hyvin, liiankin hyvin! Kun Diva kävi niin kierroksilla herkuista!

Nyt meillä ostaan vajaa kymmenen viikkoisena jo muutamat käskyt hienosti. Luokse tulo sujuu hyvin, samoin “EI” ymmärretään… Ja Istu käskyä ollaan harjoiteltu parina päivänä. Nyt Diva jo malttaa hetken istua odottaen palkintoa. Parhaana palkintona on toiminut ihan nuo ruokanappulat.

Näihin käskyihin keskitytään nyt rauhassa ennen kuin aletaan harjoitella muita.

Iltaisin Diva haluaisi kovasti tulla viereen nukkumaan, mutta olemme nyt pysyneet tiukkana sängyssä nukkumisen kanssa. Divalla on oma kori petinä ja siellä täytyy neidin nukkua. On se vaan sydäntä särkevää se itku sängyn laidalla. Ja on vaan pakko koittaa olla huomioimatta moista itkuilua.

Eilen käytiin ensimmäistä kertaa kävelemässä oman pihan ulkopuolella, ja voi kun se oli jännittävää!

Kaiken kaikkiaan kaikki on sujunut paremmin kuin odotin! Ihanaa koiravauva arkea vietetään taallä siis!

Vihdoin kotona!

Kasvattajan luona Diva riehui Figon ja Veli-pojan kanssa täyttä häkää kun saavuimme hakemaan pentusta kotiin.

Ennen kuin kotimatka saattoi kunnolla alkaa, piipahdimme minun äitini luona pikaisesti juomassa kahvit ja tervehtimässä äidin laumaa johon kuuluu kultainen-noutaja ja kaksi oranssia kissa poikaa.

Koko kotimatka meni loistavasti. Diva nukkui takin sisällä melkeen Tampereelle saakka, sitten kokeiltiin minun pikkusiskojen syliä takapenkillä ja sielläkin uni maistui. Yhtään ei likka itkeskellyt autossa. Ei kärsitty pahoinvoinnista eikä edes pisu vahinkoja sattunut. Matka kesti kuitenkin melkeen viisi tuntia!

Kotona tutkittiin tietysti heti kaikki paikat ja juosta jolkotettiin Pikku-ukon kanssa. Uskomattoman hienosti meni myös Divan ja pojan ensitapaaminen. Pikku-ukko halusi pitää neitiä sylissä ja osasi pitää niin ettei tarvinnut pelätä että pikkuinen liiskaantuu. Narulelulla myös leikittiin heti. Ruoka maistui heti hyvin! Siitäkin olin yllättynyt. Koko kippo syötiin tyhjäksi ja nuoltiin puhtaaksi.

Yön Diva vietti Maman ja Isännän vieressä. Ja sekin meni hienosti, ilman itkuja. Mun hiukset vaan on kovilla, kun neiti tykkää niitä kirputtaa.

Pisut ei ihan paperille vielä aina osu ja ulkona on pakkas keli.. Sisäsiistys treenit siis hieman kärsii kylmästä ilmasta, mutta hiljaa hyvä tulee. Kyllä me ehditään

Diva alkaa jo nyt tunnistaa omaa nimeä! Ollaan varmaan lässytetty kilpaa sitä paikalle Pikku-ukon kanssa ja hirmu kehut päälle kun neiti tulee

Kaiken kaikkiaan ihanasti mennyt ensimmäinen vuorokausi Diva-neidin kanssa!

Kasvattajakin päästään pian näkemään uudelleen, sillä Lohjalla on helmikuussa pentu näyttely jonne Figo poika (Kasvattajan uusin laumanjäsen) on ilmoitettu. Ja minä odotan innolla, että pääsen seuraamaan kehän vierestä kuinka homma toimii. Innolla myös odotan, että voi aloittaa omat treenit Divan kanssa.

Mama ja Diva kuittaa tällä erää. Kuono kohti uusia tuulia… Me raportoidaan taas!

Ihka ensimmäinen kirjoitus! Tässä tietysti yritetään hieman esittäytyä alkuun…

Tässä blogissa seikkailee päähenkilöinä: kääpiöpinseri neiti Diva, Mamma (eli minä), Pikku-ukko on 2,5-vuotias poikamme ja Isäntä on rakas aviomieheni.

Tässä hän on, kasvattajalta otettu kuva tässä Diva on vasta 5vko ikäinen. Suloinen rakkauspakkaus!

Tätä ensimmäistä kirjoitusta kirjoitan jännittyneenä, koska Diva muuttaa meille kahden yön päästä, kyllä, öitä on laskettu hartaasti siitä saakka kun kasvattajan luota lähdin vieraillessani pentusten luona.

Olen haaveillut kääpiöpinseriä osaksi perhettämme jo yli viiden vuoden ajan. Kaikkien surkeiden sattumusten kautta vasta nyt haaveeni on käymässä toteen. Voitte vain kuvitella kuinka innoissani täällä olen! Diva tulee meille sijoitus narttuna kasvattajalta. Tämä luo turvaa ja omanlaista haastetta tulevalle yhteiselle taipaleellemme.

Intoiltu on jo pentujen syntymästä asti, ja hankittua on tullut neidille jo ruokakipot ja juomakuppi, kaulapanta (pinkki tietysti!) ja talutin. Muutama aktivointilelu ja vetolelu. Neulottu on hartaasti ja rakkaudella villapaitaa jos jonkin väristä… Vaan tuo koko kun mietitytti kovasti! Kun ei osaa oikeen arvoida minkäs kokoinen neiti konkreettisesti on nyt ja kuinka nopeasti hän kasvaa.

Villapaidat on kyllä helppo neuloa, että niitähän voi sitten tehdä kasvun tahtiin lisää.

Meillä koko perhe odottaa uutta perheenjäsentä jo kovasti. Pikku-ukko on pyhästi jo luvannut olla kiusaamatta “ivaa”. Ja “Iva” saa kuulemma nukkua myös hänen vieressään jos tahtoo. Tästä täytyy kyllä vielä keskustella!

Isäntä on luvannut luottaa minun antamiin kasvatus ohjeisiin ja noudattaa toiminta ohjeita. Ja minä olen pyhästi luvannut ottaa suurimman vastuun koiran ulkoilutuksesta ja ruokailuista sekä tapakasvatuksesta ja sosiaalistamisesta.

Kahlattu on internetin ihmeellisessä maailmassa lukemattomia sivustoja kääpiöpinsereistä, koiran kasvatuksesta harrastus mahdollisuuksista ja kaikesta mahdollisesta rotuun liittyvästä.

Haastetta Divassa varmasti tulee olemaan, sillä kasvattajan mukaan neidiltä löytyy luonnetta ja rohkeutta. Täpäkkä likka. Ja niinhän sen kuuluu olla, rohkea sosiaalinen ja avoin pentu, niillä eväillä on loistavaa lähteä valloittamaan maailma!

Diva muuttaa meille sunnuntaina ja automatkasta tulee hieman pitkä, välimatkaa on reilu 350km. Toivotaan, että matka sujuu hyvin ja ettei neiti voi huonosti autoillessa.

Tämä mamma kuittaa tältä erää tähän. Tarina jatkuu kun olemme saaneet Diva-neidin kotiin.